Sähköpostini kilahtelee muutaman sekunnin välein. Naputtelen kuin viimeistä päivää.
Panettaa.
"Olis kyllä ihanaa tavata... Saataisiin jotain vaihtelua tähän korona-talveen..."
Huosuissani sykähtää. Tutkailen kalenteria.
"Nyt kyllä pakottaa! Jos lähden hetipian ajamaan, olisin n. 18:30 ottamassa sinut kyytiin... Voin sitten jatkaa siitä myöhemmin eteenpäin."
"Oih! Se olisi ihanaa!"
"Mä menen parin kaverin luo pikkujouluihin. Voisin tulla sieltä pikaisesti moikkaamaan..."
"Okei! Pidä sähköposti lähellä, lähden liikkeelle nyt liikkeelle!"
"Tunnistat mut sitten punaisesta. Tonttusi odottaa rekeään... Älä mene ohi! ;)"
Firman musta pirssi rävähtää käyntiin. Vruum ja liikkeelle. Matka tuntuu painostavan pitkältä. Susannan lähettämät kuvat tulevat mieleeni tasaisin väliaijoin, ja housujeni kangas pistää painostavasti turpoavaa elintäni vastaan. Tunnen kuinka bermudojen kangas kostuu kiimatipoista. Perkele, kun on pitkä matka!
Kaksi tuntia myöhemmin saavun sovittuun kylään. Kunta on kahden isomman kaupungin välissä, ja siksi täältä ei juuri peruskauppoja ja pankkeja enempää löydy. Positiivista on se, että myöskään parkkitilasta ei ole puutetta.
Lähetän viestin sähköpostitse. Ei vastausta.
Ajan auton parkkiin ja siirrän vaihteen neutraalille. Lähetän uuden viestin.
"Hei! Täällä ollaan, missä liikut?"
Odotan vastausta stressaavan 8 minuuttia, ja sitten sähköpostiin tulee vihdoin viesti.
"SORISORISORI! Jäin suustani kiinni! Olen ihan parin minuutin päästä siellä! :)"
Hetken myöhemmin kulman takaa tulee -järjettömän- kuuman näköinen tonttu! Punainen kellomekko, valkoiset sukkahousut ja tonttulakki. Ja mitkä -rinnat-! Pituutta naisella on hädin tuskin 150 senttiä.
Heilutan kättäni ja hymyilevä vaalea parikymppinen tulee auton viereen. Avaan ikkunan.
"Moi, Ootsä kristian?"
"Joo, tule sisälle sieltä kylmästä!"
Ovi pamahtaa kiinni.
"Mihin mennään?" tiedustelen veren pakkautuessa lahkeeseen.
Tupsu heilahtaa Susannan osoittaessa suuntaa.
"Aja tuohon suuntaan. Siellä on metsän keskellä sellainen hiljainen parkkipaikka..."
Nainen villkaisee minua, hymyilee, ja katsoo sitten takapenkille.
"Tummennetut takaikkunat, jes!"
"Sopii näihin touhuihin mukavasti", kommentoin ja painan kaasua.
Noin 10 minuutin päästä saavumme parkkipaikalle. Ajan auton parkkiin ja laitan radion takaisin päälle.
"Laita jouluradio", tonttu komentaa laskiessaan punaisia pikkuhousujaan. Nielaisen ja äännähdän jotain myöntyvästi.
Susanna raottaa reisiänsä palastaen ajellun kiitoratansa. "Mitä tykkäät?" hän kysyy.
"Wau... Tykkään."
Tontulakki kääntyy katsomaan turvonnutta lahjettani. "Huomaan..." hän huokaisee hyväilessään itseään kevyesti keskisormellaan.
"Mennäänkö taakse?"
"Mennään."
Sade ropisee auton tummaan kattoon. Radiossa soi jokin vanha joulubiisi, jota en kuitenkaan tunnista. Puristan päälläni rauhallisesti muusikin tahdissa ratsastavan kaunottaren vaaleita pakaroita. Punainen, pehmeä mekko paljastaa naisen rintavaon kauniisti. Hän vetää minut luokseen pyörittelee kieltään suussani. Se maistuu hieman vadelmaiselle.
"Miltä tuntuu", tonttu kysyy. "Herkulle", vastaan. Susanna huokaisee ja vetää itsensä entistäkin tiukempaan itseään vasten. Naisen kieli kutittelee jo kitarisojani.
"Tunnetko sä? Mä olen ihan lotisevan märkä", nainen voihkaisee. Työnnän käteni naisen jalkoväliin ja tunnen kuuman kostean mättään kostetuksen. "Huomaan. Tunnut hyvältä", kuiskaan.
Vilkaisen ulos ikkunasta. Se on alkanut höyryyntyä. "Odota", sanon ja nojaan eteenpäin. Klikkaan etuistuimen kasaan ja painan naisen sitä vasten. Susanna jännittää jalkansa kattoon ja huokaisee syvään kun suonekas elimeni katoaa yhä uudelleen hänen sisäänsä.
"Sä nussit tosi hyvin... Vaikka onhan sulla tietty kokemustakin", tonttu hihittää. Vetäisen penikseni ulos ja lätsäytän sen punaisen mekon päälle. Siihen jää kalun muotoinen kostea jälki. "Nyt tonttu kuule...Käännypäs ympäri."
Susanna hipaisee terskaani ja nuolaisee huuliaan. Pian koko upea, persikkainen takamus on edessäni, ja työnnän itseni uudelleen sisään. Liha pistää hieman hanttiin, mutta pienen inahduksen jälkeen liike alkaa sujua ja naisen suusta kuuluu toistuvasti "Ihanaa... Ihanaa... Pane mua..."
Sade kiihtyy. Ainoastaan auton etuikkunasta näkee enää ulos. Nojaan eteenpäin. "Mä olen tulossa ihan kohta", kuiskaan naisen korvaan. "Tule ulos, mä haluan nähdä kun sä tulet", nainen sanoo.
Istun penkille, naisen ottaessani kaluni käteensä. Osaavin ottein hän vetelee kaluani ylös alas laskimoiden turpoillessa sormien välissä. Hän tarttuu kiveksiini ja pyörittelee niitä kevyesti sormillaan.
Irvistän kun tunnen paineen kasautuvan kaluni suuaukolle. Susanna nauraa tonttulakki heiluen vaalean purskeen syöksyessä ympäri penkkejä ja hänen asuaan. Huudahdan "Perkele!", kun tajuan laukeavani pitkin auton sisustuksia. Susanna vain nauraa ja vatkaa lisää miesmaitoa liikkeelle.
Viimeisiä tippoja varrestani puristaessaan nainen toteaa " Huhhuh, sä tulet kuin paloletku". Huokaisen otsa hiessä "Oma vika", ja kaivan talousaperia auton sivulokerosta. "Ole hyvä."
Pyyhkäisen spermaani ovesta ja penkistä. Taisi jäädä jälki. Susanna pyyhkäisee sormiaan. "Eikö ollutkin kivaa?"
Nainen katsoo minua vähän ilkeämielisesti.
"Oli kyllä, olisin voinut sotata vähän vähemmän", sanon. "Ei se mitään, joskus roiskuu", Susanna hihkaisee läpsäyttäessään makaavaa penistäni kevyesti.
Istumme autossa keräten hengitystämme, jutellen niitä näitä. Susanna makaa vyötäröni päällä. Itse olen edelleen housut nilkoissa kuin pahinkin typerys. Toisaalta, tonttu tuulettelee edelleen itseään, joten en koe sen olevan mitenkään. Radio on siirtynyt jo aikaa sitten virransäästötilaan.
"Millaista tämä oli ekalla kerralla? Siis tää sun blogipanojuttu?"
"Jännää. On se edelleenkin, paitsi että itse seksi ei enää yleensä kaadu omaan jännitykseen."
"Ymmärrän", nainen toteaa ja hieroo poskeaan penikseni varteen.
"Onko sulle jäänyt jotain erityisesti mieleen?"
"On toki. Vaikka kaikkihan nämä on jääneet mieleen. On tämä sen verran intiimiä puuhaa."
"Mmm-hmmm", Susanna nyökkää mietteliäästi.
Naisen lämmin hengitys ja pehmeä poski tuntuvat miellyttäviltä kalussani. Huomaan ajattelevani tuhmia asioita. Penikseni nytkähtää. Susanna hymyilee innostuneesti.
"Jaahas! Täällä alkaa olla taas meno päällä. Mitä ajattelit?"
"Paljonko sinulla on vielä aikaa?"
Susanna vilkaisee näennäisen kiinnostuneesti kännykkänsä kelloa. "Ei mulla ole mihinkään kiire..."
Radio soi ja auto heiluu.
