Noniin. Olen kirjoittanut tätä blogia nyt 8(!) vuotta, enemmän tai vähemmän aktiivisesti. Välillä blogin kirjoittaminen on ollut lähellä loppua joko parisuhteen takia tai sitten ihan muiden normaalien, elämään liittyvien tapahtumien takia. Niin tai näin, tämä taitaa olla yksi pitkäikäisimmistä (amatööri-)erotiikkablogeista mitä Suomessa on koskaan julkaistu. Ja melko varmasti pitkäikäisin ei-fantasiaseksiblogi.
Kun aloitin tämän kirjoittamista en ihan oikeasti uskonut pääseväni yhdenkään naisen kanssa "rakastelemaan". Itsetunto oli aika nollissa ja pitkän parisuhteen hajoaminen tuntui suoraan sanoen pahalta. Jouduin harjoittelemaan asioita joista naiset pitivät, ja jotka saivat naiset viihtymään seurassani. Aikaisemmin tälle ei ollut tarvetta, koska parisuhteessa koko pointti on välttää muiden naisten kuin oman viihdyttämistä. Mutta pikkuhiljaa löysin itsestäni pienen seuralaisen. Ja jossain vaiheessa löysin itsestäni myös makuuhuoneen pedon.
Mutta muutoksessa meni pitkään.
Nykyisellään olen käytännössä hyvin suorasukainen ja kiertelemätön ihminen. Mikäli nainen viehättää ja kemiat kohtaavat, voin kysyä tältä aivan suoraan että haluaisiko hän panna kanssani. Aikaisemmin tämä ei olisi tullut mieleenikään, mutta nykyään en näe syytä miksi näin ei voisi tehdä.
Kyse on kuitenkin molemmille tuotettavasta läheisyydestä ja hyvästä olosta.
Blogini aikana olen saanut erilaisia kokemuksia niin monenlaisten naisten kanssa, että voin heittää panomiesten väitteet naisten samanlaisuudesta suoraan romukoppaan. Jokainen nainen on yksilö, eikä mitään yksittäistä keinoa naisen miellyttämiseen ole. Toki on asioita, joista useimmat naiset pitävät tai eivät pidä, mutta mikään näistä ei ole takuuvarman nautinnon tuottaja. Naista on aina kuunneltava.
Joku saattaa kostua pelkästä ajatuksesta seksistä kanssani, ja toinen vaatii 45 minuutin lämmittelyn ennen kuin on valmis hommiin. Siinä missä se kiltiltä näyttävä naapurintyttö voi laueta 2 minuutin paukutuksesta keittiön pöytää vasten, ei toinen ehkä laukea edes elektronisilla apuvälineilläkään, ja se on ihan ok. Ja siinä missä se tyypillinen, kovan naisen ulkonäön omaava seksipeto ei voi sietää peniksen imeskelyä, niin se vaalea nuori Elovena-tyttö saattaa rakastaa sitä enemmän kuin mitään muuta, ja suorastaa vaatia sitä.
Kaikki on opittava kantapään kautta.
Lupasin itselleni, että oli blogi missä vaiheessa tahansa, niin viimeistään 45-vuotiaana lopetan blogin kokonaan. Olen nyt harrastanut seksiä 98 eri naisen kanssa blogini aikana, ja asettamani ikäraja on edelleen vuosien päässä.
Ennin myötä jäljellä on vielä kaksi paikkaa. Kaksi uutta, tuntematonta naista. Kaksi uutta, ihanaa kokemusta. Tämän jälkeen siirryn uuteen elämään.
Olen jo pohtinut että pitäisikö nämä kaksi paikkaa jättää korona-epidemian ulkopuolelle. Näin pääsisin vapaasti etsimään naista jälleen baareista, saleilta tai hotellien auloista. Mutta toisaalta, tämä epidemia voi kestää vielä pitkään. Saan aina silloin tällöin ehdotuksia sähköpostiini tai blogini kautta, ja usein näistä on syntynyt upeita kokemuksia, joita miettii vieläkin lämmöllä. Näiden yhteydenottojen takia olen edennyt näinkin nopeasti tavoitteessani. Sähköpostitse pääsee helposti ja turvallisesti tutustumaan toiseen ennen varsinaista fyysistä tapaamista. Tämä on ollu monille naisille helpotus, kun näkemykset ovat natsanneet ja sitten on sovittu että "nyt mennään". Reaalielämässä tämä on monimutkaisempaa, vaikkakin usein kutkuttavampaa.
Ottaisin mielelläni lukijoiltani mielipiteitä. Miten nämä viimeiset kaksi kokemusta pitäisi hankkia? Odottelenko epidemian loppumista ja lähden sitten seikkailemaan "kaupungille", sovinko blogin lukijoiden kanssa tapaamisista, vai mitä te ehdotatte? Tiedän hyvin, että kirjoitukset alkavat toistaa toisiaan. Seksistä kun voi kirjoittaa vain niin monella tavalla.
Miten ehdotatte että viimeiset blogikirjoitukset kirjoitetaan? Mennäänkö nykyisellä kirjoitustyylillä vai saisiko jokin muu tapa sukat pyörimään paremmin nilkoissa tylsän työ-/opiskelupäivän aikana? Kaipaatteko jotain poikkeuksellista viimeisiin pätkiin?
Kaikki ehdotukset otetaan vastaan.
Kuten sanottua, tätä blogia ei ole näillä näkymin jäljellä enää kuin muutama postaus. Tavallaan on tullut vähän haikea olo. On ollut mukava kirjoittaa omista kokemuksista ja jakaa niitä teidän lukijoideni kanssa. On myös ollut mahtavaa keskustella kanssanne ja vaikka kaikkien kanssa ei lopulta ollakaan päästy loppuun asti, niin on silti ollut huikeaa piristää päivää verenkiertoa piristävillä keskusteluilla ja kahvitteluilla. Kuten aina, kommentoikaa kirjoituksiani rohkeasti ja laittakaa viestiä. Vastaan kaikkiin sähköpostiini tulleisiin viesteihin edelleen, heti kun vain töiltäni ehdin.
Toivon kaikille lukijoille hyvää (ja koronatonta) jatkoa. Toivottavasti jaksatte olla mukana vielä muutaman kirjoituksen ajan.
Teen parhaani että myös viimeisistä kirjoituksista tulee mieleenpainuvia.
- Kristian