71: Virpe

Allani voihkiva nainen tuijottaa minua terävästi silmiin. Uppoan hetkeksi hänen laajeneviin pupilleihinsa. Ihanat vihreät silmät. Naisen punaiset huulet raottuvat jokaisella työnnölläni. Naisen suupielessä näkyy kiiltävä vana. Mietin hetken, onko vana jäänyt penikseni jäljiltä, mutta tumma kaunotar keskeyttää ajatukseni lyömällä minua pohkeillaan pakaroilleni niin lujaa, että se herään  ajatuksistani.

Virpen otsalla näkyy pieniä hikipisaroita. Niitä muodostuu lisää hänen vartalonsa jännittyessä omaani vasten. Tunnen kuinka nainen painaa sormensa tiukasti selkääni vasten. Hän sulkee silmänsä, ja turpeiden huulten välistä karkaa kovaääninen voihkaisu.

Käännän naisen pään takaisin kohti omia kasvojani, ja kiihdytän tahtia. Tunnen sykkivää puristusta penikseni varressa. Virpen pupillit laajenevat katsomaan avaruutta, ja hän tulee allani. Pidän naisen tiukassa otteessa hänen sätkähdellessään hervottomasti. Ihailen hänen kasvojensa liikkeitä, ja kuinka hänen silmänsä katsovat ensin  tyhjyyteen, ja kääntyvät sitten kontrolloimattomasti ympäri. Vihdoin löysään otettani ja nainen painaa hampaansa olalleni. Etumuksestani kuuluu märkää lätinää, kun paukutan itseäni naukuvaa mirriä vasten uudelleen.

Kuinka hassusti  asiat voivatkaan sujua.



"Oletko sä täällä kokouksessa?"

Tyylikkäästi pukeutunut tumma nainen kysyy saariston lipuessa ikkunan ohi.

"Ei, minä olen vähän niinkuin ensimmäillä pikkujouluilla."

"Nyt jo? Eikö se ole vähän aikaista?"

"Vähän. Joskus täytyy repäistä."

Nainen vilkaisee ympärilleen. "Ja yksin vielä?"

"Ihan sinkkuna olen liikenteessä, joo."

Vilkaisen naisen jakku-asua. Naisen pyöreät rinnat pysyvät vain vaivoin piilossa valkoisen kauluspaidan alla. Mieleeni tulee se punatukkainen nainen Madmen - TV-sarjasta. Ilman punaista tukkaa, toki. Ja jakku-asua.

Ojennan käteni.

"Kristian. Haluatko liittyä seuraan? Minulle kelpaisi seura", ehdotan.

Nainen hymyilee ja ojentaa oman kätensä.

"Virpe. Mulla on valitettavasti palaveri tänään, että en voi kyllä jäädä. Sori."

Naisen vasemmassa nimettömässä on sormus.

"Ei se mitään. Jos satut kaipaamaan seuraa, niin täällä minä olen. Tai ainakin näillä paikkeilla", totean.

Virpe nauraa.

"Pidetään mielessä. Moi!"


Laiva keinahtelee kevyesti aalloilla. Neljän epäonnistuneen iskuyrityksen  (sisältäen yhden "hups-ai-tää-punanaamainen-raivoava-kaveri-on-sun-poikaystäväsi-vai?" -likeltä liippasi tilanteen) jälkeen palaan pubiin ja tilaan itselleni juotavaa. "Laivan valkkaria, kiitti."

Maksettuani juoman jään katselemaan ulos laivan ikkunasta. Ulkona on niin pimeää että pystyn hädin tuskin erottamaan siellä-täällä välkkyvät valot. Kyllä meri voi olla kaunis, vaikkei sitä näkisikään.

Ajatukseni katkeaa naisen kosketukseen.

"Moi! Mitä sä täällä yksinäsi istut?" Tumma nainen tulee viereen, ja halaa minua kevyesti.

"Hei! Joo, katso, mä olen odottanut vaan sua koko illan."

Pienen pieni vale vain.

"Aijaa... Niin varmaan! Olet kuitenkin yrittänyt saada parempaa seuraa."

Virpe on ehtinyt juhlia jo jonkin verran. Tällaisia ne ovat, palaverit laivalla, ajattelen.

"No, olihan mulla tuossa aikaisemmin yksi missi kainalossa, mutta sitten minä sanoin sille, että minä odotan parempaa seuraa. Ja sieltähän se tuli."

Virpe nauraa heleästi, ja halaa minua uudelleen."

"Sä olet hauska!"

"Toisinaan..."

"Vieläkö sä haluat tarjota mulle juotavaa?"

"Ilman muuta", imen naisen uhkean hedelmällistä vartaloa hetken mielessäni ja jatkan sitten, "miten sä päädyit tulemaan mun seuraksi? Eikös sulla ollut palaveri?"

"Oli. Mutta se on jo ohi. Ja ehkä mä vaan tykkään kaljuista miehistä."

"No, se sopii mulle! Mitä sinä otat?"

"Mitä sulla on lasissa?"

"Valkkaria."

"Mä voisin ottaa samaa."

"Selvä. Pikku hetki", pyydän baarimikkoa paikalle.


Nauramme toistemme jutuille. Typerätkin sanomisemme naurattavat molempia. Meillä molemmilla on yhtä typerä huumorintaju. Ja toisinaan kuivatkin ihmiset kaipaavat rentoutumista.

Vaikka olen melko varma, etten tältä varatulta naisela saa, päätän kuitenkin yrittää. Joskus yritys palkintaan.

Heitän huonoimman iskurepliikin, joka mieleeni tulee. Voin sitten korjata sen vitsiksi, jos homma ei mene läpi. 

"Sä olet pukeutunut tosi nätisti", totean, ääni jo hiukan sammaltaen.

"No kiitti", Virpe toteaan nojaten eteenpäin ja laskien kätensä polvelleni.

"...vaikka nuo vaatteet kyllä näyttäisivät paljon paremmalta mun hytin lattialla", jatkan ja juon viimeiset tilkat lasistani.

Virpe nojautuu korvani viereen, hymyillen. Hänen kätensä etenee kohti intiimiä aluetta.

"Mennäänkö heti?" hän kuiskaa korvaani.




Palaan ajatuksistani takaisin hyttiini.

"Anna juotavaa, anna juotavaa, anna juotavaa...", Virpe analelee, suudellen kuin huomaamattaan minua poskelle.

Ojentaudun sängystä hytin lattialle, ja nostan avatun Sprite -tölkin Virpen huulille. Virpe sipaisee kulauksen, ja antaa lasin takaisin minulle. Otan hörpyn, ja lasken sen takaisin lattialle.

"Ei jumalauta, mua ei ole pantu näin sitten lukion! Mä olen ihan sekaisin! Ja märkä niinkuin vesiputous! Kato nyt!"

Virnistän, ja suutelen naista kevyesti huulille. Tiedän, että koko nautinto on suurimmaksi osaksi naisen omaa ansiota, mutta osaan jo ottaa kehut vastaan. En ole kuitenkaan enää ensimmäistä kertaa satulassa.

"Eli kannatti 'tulla' mukaan?"

Tehostan kysymystäni hitailla työnnöillä. Virpe värähtää.

"Sähän olet kovana! Etkö sä tullut vielä?!"

"En. Sä tulit kyllä."

"No, niin vittu tulin. Niinkuin joku vitun konekivääri!" Naisen poikkeava puhetyyli naurattaa minua. Makuuhuonehommien ansiota, pohdin.

Virpe katselee jalkoväliinsä tukka pörröllä, ja pyörittelee sormiaan sukuelintemme tienoilla. Hänen punainen kyntensä koskettaa terävästi varttani. Se pistää hieman, muttei haittaa.

"Alkoholi vähän turruttaa tuntoa. Kyllä mä kohta tulen..."


Työntöni kiihtyvät ja muuttuvat hallitsemattomiksi. Pidän lupaukseni. Konekivääri laukeaa kuitenkin vielä kerran - Äänekkäästi.

Käyvältä kuuluu naurua, kun miesjoukko ohittaa hytin oven.
Virpe ei anna naurun haitata nautintoaan.

Rata-tata.

+1