Aloitin tämän blogin, kun erosin pitkäaikaisesta suhteestani. Jostakin syystä minulle iski tarve täydelliseen muutokseen. Kiltistä, tavallisesta hiljaisesta miehestä oli kuoriuduttava uusi olento. Alitajunnassani en uskonut muutoksen olevan mahdollista. Yllätyin täysin, kun huomasin onnistuvani siinä asiassa, joka minulle oli aikaisemmin hyvin vaikeaa. Naisten lähestyminen.
Muutaman yrityksen jälkeen huomasin, että saadakseni seksiä naisilta, minun pitää olla sitä, mitä he minusta haluavat. Kun aloin kuunnella naisia, tiesin nopeasti, miten kykenisin saamaan heidät pauloihini. Se tuntui hyvältä. Se tuntuu vieläkin hyvältä. Se hetki, kun vastapuolen silmässä välähtää, aiheuttaa edelleen hiljaisen, tyytyväisen hymähdyksen pääkopan sisällä. Se tuntuu hyvältä.
Ja vielä paremmalta tuntuu se, kun näkee toisen nauttivan hetkestä. Oli se hetki sitten lyhyt tai pitkä, hetken hurmio saa olon onnelliseksi. Tiedättehän?
Useampaankin kertaan olen miettinyt, pitäisikö minun keksiä jotain muuta tekemistä ajalleni. Toisinaan olen odottanut ylivoimaista estettä, joka estäisi blogini kirjoittamisen jatkamisen. Kumpaakaan ei ole tapahtunut.
Ennen kuin nyt.
Kaikki lukijani eivät ehkä tiedä, että työnantajani on ollut viimeiset kuukaudet kovan mullistuksen alla. Irtisanomisia, kritiikkiä ja tuskaa on riittänyt. Onnekseni olen saanut pitää työni, mutta kovin mukavaksi tilannetta ei ole voinut kutsua. Tästä syystä olen yrittänyt etsiä itselleni uusia haasteita. Ja onnekseni voin kertoa löytäneeni niitä.
Valitettavasti uusi tehtävänkuvani sijaitsee, jos ei nyt kaukana, niin etäällä. Toisessa pohjoismaassa. Tämä ei voi olla vaikuttamatta blogin etenemiseen.
Vaikka pyörittelin mielessäni blogin jatkamista uudessa kotikaupungissani, hieman asiaa mietittyäni päädyin siihen, ettei hommaan tule millään enää samaa fiilistä. Uuteen elämään sisäänpääsemiseen menee kuitenkin oma aikansa, ja kun vihdoin tuntisin tilanteen sopivaksi blogin jatkamiselle, aikaa olisi kulunut jo liian kauan. Blogini ei olisi enää relevantti.
Siksi päädyin raskaaseen päätökseen. Kristianin 100 naistako blogi päättyy tähän.
Sydämeni pomppasi, kun tajusin hyväksyväni ajatuksen. Harrastus ja elämäntapa, jota olen toteuttanut jo pitkään, olisi päättymässä. Kaikki ne koetut ihanat naiset, kaikki tulevat naiset. Entä he? Loppuuko kaikki tähän?
Ei. Ei lopu. Eihän minulla ole edelleenkään vaimoehdokasta. Ja koska olen kuitenkin sydämeltäni yksiavioinen, on siinä minulle tulevaisuuden projektia kerrakseen. Vaikka jatkuva naiminen onkin nyt päättymässä uskon, että jotain parempaa on tulossa. Jotain pysyvää.
Projektin loppu. Se on siis tässä. Aloittaessani blogia halusin testata, onko fiktio-Tepon 100 naisen kaataminen vuodessa edes teoriassa mahdollista. Valitettavasti joudun kertomaan lukijoille, että jos et satu työskentelemään aikuisviihdealalla, on sen onnistuminen käytännössä mahdotonta. Elämässä tapahtuu aina jotain, joka sekoittaa rytmin. Vajaassa parissa vuodessa saavutin kuitenkin miehekkään 54:n kaadon rajapyykin. Lisäksi mukaan voitaisiin laskea pari seksikertaa, joista en blogiin ole kirjoittanut.
56 eri naista. 56 ihanaa, ja pari vähemmän ihanaa, kokemusta.
Moni lukijani varmasti miettii, kannattiko homma. Eikö aika olisi kannattanut viettää yhden naisen kanssa?
Olen tehnyt naisten kanssa upeita asioita. Asioita, joita harvemmin tehdään enää parisuhteessa. Uusi kokemus on aina jännittävä, ja siksi sen haluaa ikimuistoiseksi. Parisuhteessa jännitys tasoittuu ja tila normalisoituu, jolloin ihmiset yrittävät vähemmän.
Käsi sydämellä: Jos olet ollut parisuhteessa enemmän kuin 4 vuotta, milloin olet viimeksi antanut rakkaallesi suuseksiä ihan vain suuseksin antamisen ilosta. Entä milloin olet sitä saanut? Jos vastasit "jatkuvasti", niin onneksi olkoon. Kuulut onnellisten pieneen joukkoon. Kaikki muut tuijottavat parhaillaan monitorinsa ruutua tippa silmässä.
Tehkää lupaus. Menkää kotiinne, ja antakaa partnerillenne jotain mitä hän aina kaipaa, mutta ei koskaan saa. Ihan vain siksi, että se pitää parisuhteenne kunnossa. Ja tuntuu hyvältä.
... Se on kai tässä sitten. Olo on hieman haikea. Hassua, koska en koskaan uskonut jääväni näin koukkuun mihinkään töiden ulkopuolella. Onnistuin ainakin osoittamaan itselleni, että elämässä on muutakin kuin työt. Naisen kosketus.
Haluan kiittää kaikkia lukijoitani, että olette pysyneet mukana tämän projektin ajan. Erityisesti haluan kiittää kaikkia teitä ihania naisia, jotka avustitte minua blogissani, tietäen tai tietämättänne. Muisto teistä säilyy mielessäni ikuisesti.
Kristianin on nyt aika siirtyä autuaammille metsästysmaille. Kohti parisuhdetta, vai jotain muuta?
Ehkä tapaamme vielä. Erästä elokuvateollisuuden parasta monologia vapaasti lainaten:
Tämä ei ole hyvästi.
Tämä on näkemisiin.
- Kristian
