Blogissani on nyt tapahtunut pitkähkö tauko. Syy on seuraava: eräällä hyvällä ystävälläni on todettu HIV, ja tämä on aiheuttanut pohdintaa myös oman projektini suhteen. Taudin mies oli saanut 26-vuotiaalta tyttöystävältään, joka ei ollut käynyt veritesteissä kertaakaan 20 ikävuoden jälkeen.
Olenhan tähän asti selvinnyt ilman mitään pöpöjä, mutta miten on jatkossa?
Joudun nyt vakavasti miettimään, onko projektissani mitään mieltä. Olenhan kuitenkin jo kerännyt runsaasti mahtavia kokemuksia ja muistoja. Haluaisin kuitenkin jossain vaiheessa tavata mukavan naisen, jonka kanssa pystyisin jatkamaan "normaalia" elämääni. Lapsia, matkustelua, jne. Ystävälläni tähän normaaliin elämään ei ole enää mahdollisuutta.
Onko tässä siis mitään järkeä?
Testeissä käyminen on hyvin helppoa: Menet terveydenhoitajalle, ja toteat haluavasi kaikki testit. Klamydia ja tippuri testataan virtsaamalla purkkiin, syfilis ja HIV pienellä verinäytteellä. Herpes voidaan todeta vain näkyvistä pateista, joten sitä ei edes testata. Miksi siis niin moni välttelee testeissä käymistä viimeiseen asti?
Varsinkin HIV:n tapauksessa tauti olisi saatava selville mahdollisimman pian, jotta hoito voidaan aloittaa, ja taudin leviäminen voidaan pysäyttää.
Olen kohtuullisen masentunut ystäväni puolesta, ja toivonkin nyt lukijoideni ottavan itseään niskasta kiinni: Menkää testeihin. Se on pieni homma, ja sukupuolitautiklinikan kautta maksutonta.
Mitä blogiini tulee, niin joudun nyt pohtimaan vakavasti, miten projekti jatkuu, vai jatkuuko. Tämä vaatii jonkin verran sulattelua.
Vielä kerran: Jos harrastatte seksiä, käykää testeissä.
- Kristian
