1: Tiina

Ruma ja sateinen päivä. Ajaessani kohti Tiinan kanssa sovittua tapaamispaikkaa käyn läpi mielessäni kaikki suurimmat ansat, joihin voin keskustellessanni astua. Pohdin myös, millaiset asiat Tiinaa miehessä kiehtovat nettikeskustelujemme perusteella.

Matkalla Tiina soittaa. Pirteä-ääninen itä-suomalainen melodia valuu ulos korvanapista.

"Hei! Pääsisitkö perille sittenkin vähän aikaisemmin? Miulle tuli yllätysmenoa illalla...."

Voi paska. Suunnitelmissani oli lämmitellä Tiinaa hitaasti illan edetessä. Selkeästi tämä ei nyt tule olemaan mahdollista.

"Tuotanoin, joo" vastaan. "Eiköhän se onnistu. Kävisikö neljältä?"

"Juu. Se sopii hyvin. Nähdään silloin!"

Päästyäni perille etsin sovittua kahvilaa. Paikka löytyykin helposti, tässä räkäisessä pikkupitäjässä kun ei montaa puljua ole. Vesisade ei ota loppuakseen. Yritän löytää parkkipaikan mahdollisimman läheltä, pukuni kun ei pahemmin nauti veden kosketuksesta.

Sisälle päästyäni tilaan kahvin, ja etsin itselleni sopivan pöydän. Kahvila on oikein kivasti sisustettu, maaseututyylillä. Imaisen ensimmäisen kulauksen kahvista sisääni. Tiinaa ei näy. Kello lähentelee neljää.

Kello 16:08 sisään pamahtaa vettynyt nuorehko nainen. Normaalivartaloinen. Tummien, veden liiskaamien kutrien alta paljastuu ruskeat nappisilmät. Nainen on ruskettunut, eli selvästi tänä kesänä on paistanut myös aurinko. Vaikka siltä ei todellakaan tunnu.

"Moi! Olet sie se Ristian?"

Naisen murre aiheuttaa minussa huvitusta.

"Kyllä vaan! Hei! Istu toki alas."

"Kiitos. Kamala keli!"

"On. Odottelin, että kohta niitä kuuluisia vanhoja ämmiä alkaa ropista konepellille!"

"Joo, mie juoksin bussipysäkiltä niin nopeasti kuin ehdin. Ja silti mie olen ihan läpimärkä."

Pohdin mielessäni, että Tiinalle kelpaisi varmasti lämmin juoma. Olihan nainen kostea kuin uitettu kissa.

"Otatko kahvia?"

"Ei kiitos. Mie en juo kahvia."

"Okei. Otatko jotain muuta?"

"En, kiitti. Mulla ei ole hirveästi aikaa."

"Aha."

Jos treffikumppani tulee satojen kilometrien päästä, olisi hirveän kiva, että tapaamiseen varattaisiin enemmän kuin vartti aikaa. Ärtymystä suodatellessani huomasin, että Tiina oli alkanut tarkkailla vaatteitani.

"Mie olen vissiin vähän alipukeutunut. Teikäläisellä on oikein liituraitaa päällä."

"Ai nämä vai? Ei, nämä on vain mun työvaatteeni. Mä olen samalla vähän niinkuin työasioissa täällä."

"Ai. Mitä sä teitkään työksesi?"

"Mä olen myyntijohtajana eräässä pienessä yrityksessä. Et sä varmaan ole kuullut siitä."

"Vai oikein johtaja. Okei..."

Pistän mentaalimuistiinpanon. Älä tule puku päällä itä-Suomeen. Vaihda vaikka autossa vaatteet, jos satut treffeille työmatkalla.

Keskustelemme läpi kaikki paikalliset nähtävyydet, kuuluisuudet ja tapahtumat. Niitä ei ole monta. Keskustelu siiryy Tiinaan. Tiina ei ole ollut muutamaan vuoteen vakavassa suhteessa. Vähemmän vakavia suhteita on ollut useampiakin. Tiinalla on yksi veli. Veli työskentelee sikalassa. Paska homma, mutta jonkunhan se on tehtävä.

Keskustelu katkeaa Tiinan yllätyskommenttiin.

"Tiät sie, sie oot aika pantavan näköinen. Paljon parempi kuin kuvassa."

"Öh, kiitos."

Tiinan puhetyyli oli jo netissä kovin seksuaalinen. Kaikista kolmesta varatusta treffikumppanista Tiina oli ollut se, jonka kanssa uskoin pääseväni helpoiten sänkypuuhiin. Sen verran vihjailevaa keskustelumme oli ollut.

Uusi mentaalimuistiinpano. Photoshoppaa treffikumppaneille lähetettävä valokuva. Pikaisesti iPhonella otettu omakuva ei todellakaan vastannut Applen kotisivujen mallikuvia. Kolmipistevalaistus ja mainosmiesten valokuvausvehkeet olisivat varmasti auttaneet asiaan, mutta niitä ei kuvan ottohetkellä ollut tarjolla.

"Et itsekään ole pahemman näköinen. Tuollainen suklaasilmäinen karjalainen kaunotar."

"Hih. En mie nyt mikkään kaunotar ole!"

Aika kuluu. Tiina puhuu niitä näitä innostuneen oloisesti, ja minä vastaan mahdollisimman tehokkaan oloisesti kaikkiin kysymyksiin. Esitän itsekin runsaasti kysymyksiä. Pohdiskelen, että onnistuisiko naisen pyytäminen drinkille, tai siis kaljalle, paikalliseen ravintolaan.

Juuri kun olen kysymässä naista pubiin, Tiina säpsähtää.

"Voi ei! Onpa kello jo paljon! Miun on nyt kyllä ihan pakko mennä. Miulla on tapaaminen... Tai itseasiassa mie olen jo myöhässä!"

"Kun on mentävä, on mentävä" hymähdän.

"Tää oli kyllä tosi kivaa! Toivottavasti me voidaan tehdä tämä joskus toistekin."

"Joo, oli kiva jutella."

Perse. Se siitä sitten.

"Tule nyt vielä antamaan hali!"

"Tottakai!"

Nousen ylös kahvipöydästä. Tiina halaa minua kaikella karjalaisen naisen innokkuudellaan. Vastaan halaukseen.

"Wau! Onpas sulla kovat haukkarit."

Naurahdan.

"Kiitos, kiitos."

"Nyt miun on kyllä pakko tavata sut uudelleen."

"Sopii. Ollaan yhteyksissä!"

"Moikka!"

Tiina lähtee pikaisesti ulos kuppilasta. Ulkona sade on hieman laantunut. Ainakaan nainen ei ole yhtä märkä seuraavassa tapaamisessaan.

Tänään ei tullut kaatoa. Lähetän Tiinalle illalla vielä kännykästäni sähköpostin. "Oli tosi kiva tavata!"

En keksi tähän hätään parempaa. Odottelen hetken. Ei vastausta.

Uutta kalaa onkeen. Seuraavaksi vuorossa on nuori Mira. Mira asuu kotikaupungissani. Ainakin Mira on kaunis, joten pääsen tarkkailemaan piukan nuoren pyllyn keinahtelua, vaikka muuta namia en saisikaan.

Tympii. Käyn vielä nukkumaan mennessäni läpi kehityssuunnitelmia metsästyssuunnitelmaani.

Tekemällä kehittyy.